En tiedä muista, mutta ainakin mun Facebook ja Instagram oli ihailtavan täynnä myös "olet hyvä just noin" ja "vaikket olisi saavuttanut mitään, selviytyminen on tarpeeksi" -tyylistä wholesomea sisältöä. Ja se on oikein, mun mielestä maailmassa on aivan liikaa suorittamista ja tiettyyn muottiin mahtumista. Toki sekaan mahtui myös kyllä perinteinen "kesäkuntoon 2020", mutta ei kai siinäkään mitään, jos se hänestä tuntuu hyvältä.
Mitä itseeni tulee, aion tehdä tietoista ajatustyötä oman negatiivisen ajatusmallin muuttamiseksi. Oon just se tyyppi, joka ei kyllä siedä negatiivista puhetta muilta ja pehmentelen toisten puheita toisiakin kohtaan, mutta jumalauta - kuulisittepa miten rumasti puhun itselleni oman pään sisällä. Tämä ei ole varsinaisesti lupaus tälle vuodelle, sillä omien ajatusmallien purkaminen on yllättävän raskasta ja vaatii ehdottomasti enemmän kuin yhden vuoden aikaa. Tiedostan kyllä suurilta osin sen, että jankkaan itselleni jatkuvasti miten en osaa mitään tai miten kaikki muut on hyviä asioissa x ja minä olen vaan räpiköinyt tuurilla mukana. Juju onkin se, että annanko tämmöisen itseni lyttäämisen jatkua vai aionko tehdä asialle jotain. Aionkin siis pyhästi, hitaasti mutta varmasti, työstää positiivista näkökulmaa ja lakata lakaisemasta itteeni maton alle.
Musta olis ihanaa olla se tyyppi, joka aina hymyilee ja kyselee toisten kuulumisia ja oikein säteilee positiivista energiaa. Tunnen pari tämmöistä tyyppiä. Usein he ovat vielä, yleisen mukavuuden lisäksi, äärettömän taitavia ja kauniita ja ahkeriakin. Menen aina hämilleni tämmösen ihmistyypin läheisyydessä ja musta tulee maailman awkwardein ihminen, joka ei osaa katsoa silmiin toiselle puhuessa. Hyvä ettei kuola valu, kun en muista nielasta. Valitettavasti mun olemus näihin päivänsäteisiin (ja tarkotan tuota mahdollisimman epäsarkastisesti) on lähinnä, no, menninkäinen. Näille ihmisille ei myöskään voi olla varsinaisesti kateellinen tai vihainen mistään, kun ne on niin saamarin mukavia. Mutta ei se mitään, tämmöset ihmiset myös muistuttaa siitä, että voisin varmaan itsekin joskus edes nostaa kättä kaupungilla tutuille enkä vaan kävellä kuulokkeet korvilla mahdollisimman nopeasti ohi. Tästä oppineena lupaan yrittää olla kiinnostuneempi muista ja hymyillä enemmän tulevana vuosikymmenenä.
Tulevina vuosina lupaan olla armollisempi itselleni ja muille, lupaan yrittää nähdä positiiviset puolet ihmisissä ja asioissa ja lupaan pyhästi yrittää. Aloitan kirjoittamalla tusinan työhakemuksia ja vakuuttaa muutkin siitä, että minä olen hyvä.
Loppuun vielä Roald Dahlin ajatuksia kauneudesta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti